Elämää Ruotsissa

Olen pannut merkille täkäläisessä katukuvassa myös, että täällä on aika paljon solariumeja. Etupäässä itsepalveluperiaatteella toimivia: Rahat koneeseen ja ruskettumaan. Suomessa solariumit olivat kova sana 80-luvulla, nykyään niitä lienee joidenkin kuntosalien yhteydessä. En tiedä, ovatko täälläkin solariumit olleet poissa ja kokeneet nyt renessanssin.

Mikäli haluatte olla trendisettereitä, niin kaivakaapa esille talvilenkkarit joko sellaiset tarrakiinnitteiset tai ne nauhalliset (+vetoketju). Sesonkikin on juuri alkanut ja ne ovat varmaankin kohta kova sana katumuodissa. Ja onhan ne käytännölliset. Mun Strollersit tuli käveltyä loppuun ja ne saapasmalliset toppatalvilenkkarit (Lejon) tarrakiinnityksellä taidettiin heittää menemään jokunen vuosi sitten.

Kuten kaikki tietävät, niin Ruotsissa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen 60-luvun lopulla. Mutta ainoastaan tieliikenteessä. Junat ja metrot noudattavat vasemmanpuoleista liikennettä. Jalankulkijat menevät yleensä miten sattuu, mutta esimerkiksi juna- ja metroasemilla jalankulku tapahtuu vasemmanpuoleisesti. Tuohon varmaankin vaikuttaa se, että liukuportaat ja nuo kulkuneuvot noudattavat vasemmanpuoleista liikennettä. Toisaalta liukuportaissa ohitetaan vasemmalta. Parhaiten tuon systeemin oppii, kun menee palloilemaan ruuhka-aikana T-centraleniin. Siellä on niin paljon porukkaa liikenteessä, että vastavirtaan kulkeminen on käytännössä mahdotonta.

Tänään sataa. Ensimmäistä kertaa täällä ollessani. Kaisan ehdotuksesta tässä hieman kuvausta täkäläisestä konttorista.

Hagaporten on tämän toimiston nimi ja se sijaitsee Solnassa noin viisi kilometriä Tukholman keskustasta pohjoiseen Arlandan lentokentälle ja Uppsalaan vievän tien varrella. Tämä meidän osasto on talon ylimmässä kerroksessa. Meidän alapuolella istuva pääjohtaja käy kuulemma silloin tällöin täällä kiertelemässä.

Kalustus täällä on luonnollisesti modernia, etupäässä Ikeaa ja Martelaa. Helsingissä oli Artekia, Fritz Hansenia ja muita pohjoismaisia moderneja klassikoita. Tila on etupäässä avotoimistoa, joitakin huoneita johtajilla on, muttei meidän kerroksessa. Täällä on avotilaa ja neukkareita sekä pieni "puhelinkoppi", jossa kaksi ihmistä voi istua.

Kahviautomaatti on tietysti. Mukit ovat Höganäs keramikin tummanvihreitä kuppeja. Tuohon pikku keittiöön tulee joka päivä tuoreita sämpylöitä ja kerran viikossa pullia. Jääkaapissa on juustoa ja levitettä. Maanantaisin ja keskiviikkoisin tulee pari hedelmäkoria, joissa on omenoita, viinirypäleitä, päärynöitä, appelsiineja, banaaneita, mandariineja ja luumuja. Tuon hedelmätarjoilun toivoisin olevan yleisempää Suomessa. Perjantaisin on "fredagsgodis" eli iso malja täytetään irtokarkeilla, joita on laatikoissa tarvikevarastossa.

Ihmisten työpisteet on aika maltillisesti personoituja. Ainoastaan kuvat perheestä kertovat, kuka paikalla istuu. Yleisvaikutelma on ehkä siistimpi kuin Suomessa. Pysyvä olotila tuntuu olevan jatkuva hiljaisuus, ainakin täällä, koska kaikki matkustavat jatkuvasti. Mutta muutenkin, ei täällä kailoteta puhelimeen kovaan ääneen. Tai sitten mennään tuohon puhelinkoppiin, niin ei häiritä muita.

Katukuvassa olen kiinnittänyt huomiota, että täällä on erityisen paljon sushi-paikkoja verrattuna Helsinkiin. Esimerkiksi kotikulmillani taitaa olla puolenkymmentä kuppilaa, joista suurin osa kyllä ihan pienenpieniä parin pöydän paikkoja, joilla bisnes taitaa pyöriä takeawayn varassa. Lukumääräisesti siis kaiketi yhtä paljon kuin Suomessa yleisempiä kebab- tai pizzapaikkoja. Sushiguidenissa on arvosteltu 121 sushi-paikkaa pelkästään Tukholmassa. Veikkaisin, että Helsingissä on niitä suuruusluokkaa 20. Lahdessa ei kaiketi yhtäkään. Täytyy joskus kokeilla, luulisi laadunkin olevan kohdallaan, jos kilpailua on noin paljon.

Työpäivän kohokohta on täälläkin lounas. Näin se vaan on. Ensin valitaan leipäpöydän valikoimista jotain maukasta leipää, näkkileipään olen päätynyt monesti. Tumma leipä, joka on yleensä suosikkini, on täällä makeaa. Salaattipöytä on monipuolisempi kuin Suomessa. Tässä vaiheessa huomaa jo eroon suomalaisiin: Suomessa otetaan salaattia pikkulautaselle tai sitten varsinaisen ruokalautasen reunaan vähän. Täällä sen sijaan näkee isojen miestenkin ottavan sen ison ruokalautasen puolilleen salaattipöydästä ja täyttävän sitten sen lopun puolet oikealla ruualla (proteiinit ja rasvat) ja puolet perunalla, pastalla tai riisillä (hiilihydraatit). Eli lautasella on vain 1/4 lihaa, kun Suomessa puolet tai enemmän.

Lämpimän ruuan vaihtoehtoja on useita. On peruskotiruokaa (svensk husman), jota olen pyrkinyt ottamaan, jotta pääsen tutustumaan täkäläiseen ruokakulttuuriin. Torstaisin on tietenkin aina hernekeittoa ja ohukaisia hillolla. Sitten on kevyempi vaihtoehto (lättmålet), joka on myös ihan kelvollista. Yleensä kanaa tai kalaa kasviksilla höystettynä. Kasvisvaihtoehto (vegetariskt) ei välttämättä ole yhtä kevyt kuin kevytvaihtoehto, mutta eipähän nimensä mukaisesti sisällä lihaa, kanaa tai kalaa. Kasvisvaihtoehdonkin olen kerran syönyt. Oikein hyviä olivat viininlehtikääryleet. Kansainvälisessä osiossa (internationella torget) on aina ruokaa jostain päin maailmaa ja yleensä oikein hyvää. Pasta (pasta) on mielestäni niitä tylsimpiä vaihtoehtoja tässä valikoimassa. En ole vielä kertaakaan syönyt. Mieluummin teen sitten kotona pastaa. Keitto (soppa) on vielä kokeilematta.

Ruokajuomaksi voi ottaa erinäisiä juomia automaatista tai jääkaapista kivennäisveden. Itse olen vaihdellut maidon ja kivennäisveden välillä. Piimää ei ole saatavana. Lounas maksetaan sellaisilla keltaisilla lapuilla, joita työnantaja subventoi. Sitten vaan ruokapöytään.

Puheenaiheet ruokapöydässä eivät juurikaan poikkea suomalaisista. Eli sää, mennyt tai tuleva viikonloppu sekä tv-ohjelmat puhuttavat. Sen lisäksi täällä puhutaan lapsista enemmän kuin Suomessa. Mutta se johtuu siitä, että kaikilla muilla on pieniä lapsia ja lisää on tulossa näköjään. Tuossa helposti puoli tuntia ja ylikin vierähtää. Jotkut menevät lounaan päätteeksi vähän jaloittelemaan ulos (lunchpromenad), mutta minulle riittää seitsemän kerroksen kiipeäminen tänne yläkertaan.

Ai niin tänään otin kotiruokapöydästä riistamureketta sieni-kermakastikkeella ja perunoilla. Lähdenkin tästä kotiin syömään -- pastaa.

Poikkesin eilen Göteborgissa. Paluumatkalla lueskelin koneessa Aftonbladetia. Siinä oli lottovoittajan päiväkirja. Ensin vähän taustaa: Viime lauantaina voitti 36-vuotias työtön visbyläismies lotossa (ja jokerissa) yhteensä 122 860 699 kruunua. Se oli kaikkien aikojen suurin voitto Ruotsissa, kyllähän tuollaiset 13 miljoonaa euroa jo jossain tuntuu.

Niin tämä herra lottovoittaja kertoi päiväkirjassaan kuulumisistaan ja suunnitelmistaan. Oli oikein lähtenyt keskiviikkona Tukholmaan lentokoneella kaverin kanssa katsomaan Ruotsi-Islanti jalkapallon MM-karsintaottelua (Ruotsi oli jo käytännössä varmistanut paikkansa kisoissa, mutta voitti kuitenkin 3-1). Olivat pojat sitten käyneet katkaisemassa falukorv-dieetin ja syöneet spaghettia jauhelihakastikkeella. Seuraavaksi oli visbyläisellä aikomuksena käydä vaatekaupassa ostamassa farkut ja kiva puku. Hyviä pukuja kuulemma löytyisi helposti Dressmannista. Eipä ne unelmat sen ihmeellisempiä ole veden tälläkään puolella.

Eli näin hankit ruotsalaisen henkilötunnuksen: Ennen muuttoa (edellisenä päivänä) kävin viemässä Helsingin maistraattiin muuttoilmoituksen ja pyysin "yhteispohjoismaisen muuttotodistuksen". Heti ensimmäisenä arkipäivänä eli viime viikon maanantaina menin paikalliseen Skatteverketin konttoriin. Otin jonotusnumeron teemalla "folkbokföring". Lyhyen jonotuksen jälkeen pääsin tiskille, jossa löin virkailijattaren käteen Suomesta saamani paperit ja passin. Täytin jonkun lomakkeen, taisi olla sikäläinen muuttoilmoitus, ja virkailija otti kopion passista. Homma oli sillä selvä -- lupasivat lähettää henkilötunnuksen postissa tuota pikaa. Heti seuraavana päivänä se olikin jo odottamassa eteisen lattialla, kun töistä palasin. Helppoa kuin maalinteko Mats Sundinille Suomea vastaan.

Seuraavassa osassa käsittelen kaiketi verokortin hankkimista.

Auringonpaiste senkun jatkuu. Täällä ilmiötä kutsutaan "brittsommaren", Suomessa intiaanikesä. Tuo täkäläinen nimi tulee pyhästä Birgitasta, jonka nimipäivä oli viime perjantaina.

Ruotsalaiset ovat trendikkäitä, sanotaan. Ovathan ne, mutta kaikki samalla lailla. Suomalainen nuoriso on jotenkin originellimmalla tavalla trendikkäitä. Osa vaatepaarresta on ostettu kirpputorilta tai kaivettu isovanhempien tai vanhempien ullakolta. Täällä sen sijaan kaikilla on samanlaiset trendikkäät vaatteet ja ne on ostettu uutena, vaikka näyttävät ihan samoilta kuin suomalaisnuorten vaatteet.

Tällä hetkellä tukholmalaisnuorison univormu on vihreä tai ruskea maihinnousutakki, kapeat kuluneennäköiset farkut hivenen liian pitkillä lahkeilla ja tennarit. Hiusmuodissa pitkähkö yleisvaikutelma, jossa hiukset ovat näennäisen sekaiset ja valtoimenaan (oikeasti niitä hiuksia asetellaan vähän väliä, esimerkiksi ravintolan vessassa, huolella). Takatukkiakin vielä näkee, mutta oletan sen olevan jo ohimenevä ilmiö.

Pukeutumiskulttuurin pysyvä ilmiö lienee toppaliivit. Suomessa niitä näkee lähinnä suomenruotsalaisilla. Täällä jokaiselle on sellaiset. Ihan tyylikästä, mutta toimii mielestäni ainoastaan tyynellä ja aurinkoisella syys- tai kevätsäällä.

Kohta täytyykin lähteä lounaalle.

Hej. Ainoa sana, jonka olen vaihtanut nykyisten naapureiden kesken on "hej". Kovasti ovat trendikkäitä ja meneviä -- ainakin ne, jotka ovat vastaan tulleet. Asunto on Södermalmilla alueella, jossa "asuu etupäässä Skanstullin Vivossa asioivia keskiluokan lapsiperheitä. Nämä käyttävät pyöräilykypärää ja äänestävät sosiaalidemokraatteja. Joukossa myös masentuneita yksinasujia yksiöissään". Näin kertoi Aftonbladet taannoin.

Talot Metargatanilla on rakennettu 1920-30-luvuilla. Alue muistuttaa Helsingin Torkkelinmäkeä. Kadut ovat kapeita ja yksisuuntaisia. Talot ovat3-4 kerroksisia tiilitaloja, joissa rapattu julkisivu, tiilikatto ja kuusi-ruutiset ikkunat. Hienot valurautaiset kaiteet rappukäytävässä.

Pyörätieverkosto on sangen kattava. Poikkeuksena Helsinkiin ovat autokaistojen sivussa tai risteyksissä jopa keskellä menevät pyöräilykaistat, mutta kaipa täällä on Suomea kehittyneempi liikennekulttuuri, kun autot jopa väistävät pyöräilijöitä. Työmatkani kulkee keskustan läpi, joten tärkeimmät nähtävyydet tulee bongattua päivittäin. Eilen jopa kikkailin ruuhka-aikaan Sergelin torilla. Tuntuu siltä, että ruuhkat ovat täällä myöhemmin kuin Suomessa: Aamulla seitsemältä oli suht väljää kaduilla ja toisaalta eilen poljin kotiin kuuden jälkeen ja autoliikenne mateli kaikkialla. Ennen kaikkea kelit ovat hellineet pyöräilijää viime päivät: Aurinkonpaiste, kevyt myötätuuli sekä loiva alamäki ovat olleet vallitseva olotila. Samaa totesi eilen esimieheni, jolla on suomalaiset sukujuuret.

Hejdå.

Tähän blogiin olisi tarkoitus kirjoitella Ruotsin kuulumisia. Tietenkin pyrin kirjoittelemaan mahdollisimman säännöllisesti. :)

Seuraavassa viestissä kuulette ensivaikutelmista täällä sveamamman hoivissa...