Elämää Ruotsissa

Täällä ei muovirahan käyttö ole yhtä suosittua kuin Suomessa. Baareissa ja kahviloissa menee viiden kruunun lisämaksu kortilla maksaessa, mikäli ostos on alle 100 kruunua. Tämän vuoksi pankkiautomaateilla on aina pitkät jonot.

Viime aikoina täällä on ryöstelty rahakuljetuksia. Tämän seurauksena ihmisiä on peloteltu, että käteinen loppuu. No jonot automaateilla ovat entistä pidemmät, kun nyt rahaa nostetaan varmuuden vuoksi, jos se pääsee loppumaan.

Pankit haluaisivat lisätä muovirahan käyttöä. Käteisen käsittely on kallista ja turvatonta. Kauppiaat ovat käteisen kannalla, sillä pankit laskuttavat kauppiaita korttien käytöstä. Yksilön oikeuksia suojelevat ovat myös käteisen kannalla, sillä se on anonyymia. Korttien käyttöä voidaan seurata, mikä tietenkin rajoittaa yksilönvapautta.

Dagens nyheterissä oli kirjoitussarja esimerkillisistä tavoista toteuttaa erinäisiä asioita yhteiskunnassa. Nämä esimerkit tulivat Virosta (tasaverotus), Irlannista (houkutteleva yritysilmapiiri), Tanskasta (joustavat työmarkkinat) ja Suomesta (peruskoulu).

Rakenteltaan Suomen peruskoulu ja Ruotsin vastaava ovat hyvinkin samanlaisia. Molemmat on kehitetty 1970-luvulla ja tavoitteena on ollut taata samanarvoinen peruskoulutus kaikille. Viimeisimmissä oppimistulosmittauksissa Suomi on järjestään sijoittunut kärkipäähän Euroopassa, Ruotsi sen sijaan puolen välin kieppeille. Miten se ylipäänsä on mahdollista?

Toimittaja nosti esille suomalaisen opettajan roolin ja arvostuksen. Vain kymmenen prosenttia hakijoista pääsee opiskelemaan opettajaksi, arvostus on samalla tasolla kuin lääkäreiden (ei tosin palkassa mitattuna). Ruotsissa ammatti ei ole niin kiinnostava eikä opettajia juurikaan arvosteta oppilaiden eikä näiden vanhempien keskuudessa.

Muutama päivä sitten seurasi lehdessä jatkoa, kun toimittaja kirjoitti vastineen lukijapalautteeseen. Lukijat näet painottivat, että helppoahan se on Suomessa, kun niillä ei ole lainkaan siirtolaisia. Paljastuipa sitten ruotsalaisten todellinen asenne. No toimittaja ampui tuon väitteen alas ottamalla esille sellaisten kuntien tulokset, joissa ei juurikaan ole maahanmuuttajia, ja selvästi jäivät nekin luvut jälkeen suomalaisista.

Olen nyt reilun kuukauden seurannut paikallisten pukeutumista täällä toimistolla. Suurimmat erot ovat miesten pukeutumisessa Suomeen verrattuna. Täällä miesten vaateparsi on rennompi ja trendikkäämpi. Pukeutumiseen panostetaan selkeästi enemmän. Nuorilla muotifarkut, kauluspaita ja tähän aikaan neule tai/ja pikkutakki (samettia). Johtajatason miehillä on yleensä istuva puku (musta, liituraita, tumman sininen tai tumman harmaa), sininen, raidallinen tai ruudullinen kauluspaita sekä mustat ohutpohjaiset ja teräväkärkiset kengät. Ylimmällä johdolla on sitten joku hillitty kravatti kaulassa. Suorittavassa portaassa näkee kyllä jonkun verran niitä insinöörejä suorissa housuissaan tai chinoissa ja kauluspaita (ylänappi kiinni) tai poolopaita päällä.

Täältä puuttuu kokonaan se punakka ja tanakka eteläsuomalainen liikemies tyyliin Jarmo Kesämaa, jolla on lököttävät mustat housut, harmaat kengät, sininen liian pieni kauluspaita, 10 kiloa sitten hyvin istunut punainen pikkutakki sekä kaulassa tietenkin lasten tai vaimon isänpäivänä (1996) ostama sarjakuvakravatti. Jonkun verran täällä näkee vanhempia herrasmiehiä, joilla on sininen klubitakki, raidallinen paita, hillitty kravatti, golfausmatkalta hankittu rusketus sekä rotareiden rintaneula. Edellä mainittu tyyppi ei ole kovin yleinen täällä toimistolla, mutta jos menee Östermalmille pyörimään, niin siellä niitä on. Mutta se lienee toisen kirjoituksen paikka.

Kaiken kaikkiaan voisi yleistää, että täällä nuori väki pukeutuu samalla lailla kuin suomalaisissa mainostoimistoissa olen nähnyt pukeuduttavan.

Raha ei tee onnelliseksi. Ei ainakaan Ruotsissa. Nyt tämä ystävämme gotlantilainen Lotto-Erik ei voi henkisesti hyvin ja haluaa vetäytyä syrjään. Mutta mielenkiintoisinta tässä tapauksessa on se, että Svenska spel ei ota vastuuta asiasta. Ensin syydetään raukalle rahaa roppakaupalla ja vähän ylikin ja sitten sanotaan, että se on kunkin oma asia, kuinka sitten käy. Ihan oman onnensa nojaan jätetään yksilö. Enpä ole vastaavaan tapaukseen Suomessa törmännyt.

Näitä ei muistaakseni opetettu koulussa:

baj(sa) kakka
bebis vauva
fimpa tumppi, tumpata
folka kupla-volkkari
fralla sämpylä, ranskanleipä
godis karkki
hångla halailla, lemmiskellä
käka syödä
limpa (tupakka)kartonki
läskig kauhea
macka voileipä
mellis keskiolut (mellanöl), välipala (mellanmål)
muggen, gå på muggen vessanpönttö, käydä vessassa
prillig hullu