Elämää Ruotsissa

Dagens nyheterissä oli kirjoitussarja esimerkillisistä tavoista toteuttaa erinäisiä asioita yhteiskunnassa. Nämä esimerkit tulivat Virosta (tasaverotus), Irlannista (houkutteleva yritysilmapiiri), Tanskasta (joustavat työmarkkinat) ja Suomesta (peruskoulu).

Rakenteltaan Suomen peruskoulu ja Ruotsin vastaava ovat hyvinkin samanlaisia. Molemmat on kehitetty 1970-luvulla ja tavoitteena on ollut taata samanarvoinen peruskoulutus kaikille. Viimeisimmissä oppimistulosmittauksissa Suomi on järjestään sijoittunut kärkipäähän Euroopassa, Ruotsi sen sijaan puolen välin kieppeille. Miten se ylipäänsä on mahdollista?

Toimittaja nosti esille suomalaisen opettajan roolin ja arvostuksen. Vain kymmenen prosenttia hakijoista pääsee opiskelemaan opettajaksi, arvostus on samalla tasolla kuin lääkäreiden (ei tosin palkassa mitattuna). Ruotsissa ammatti ei ole niin kiinnostava eikä opettajia juurikaan arvosteta oppilaiden eikä näiden vanhempien keskuudessa.

Muutama päivä sitten seurasi lehdessä jatkoa, kun toimittaja kirjoitti vastineen lukijapalautteeseen. Lukijat näet painottivat, että helppoahan se on Suomessa, kun niillä ei ole lainkaan siirtolaisia. Paljastuipa sitten ruotsalaisten todellinen asenne. No toimittaja ampui tuon väitteen alas ottamalla esille sellaisten kuntien tulokset, joissa ei juurikaan ole maahanmuuttajia, ja selvästi jäivät nekin luvut jälkeen suomalaisista.